Rukous vuodenvaihteessa

Matkalla uuteen vuoteen,
Toivoisi pitoa mustaan katuun,
Suoria reittejä eteenpäin,
Rohkeutta katsoa taakse, arvioida,
Myös rohkeutta olla katsomatta, katumatta,
Toivoisi vahvaa ilmettä tulevan silmäilyyn,
Virnettä, hymyn pilkettä - naurua tarvittaessa.

Toivoisi kappaleen sinistä taivasta,
Välillä valoa, kenties kimpun auringonsäteitä,
Sopivasti tuulta, että menneen pöly menisi,
Ja pakkasta raketeille, pitää niitäkin pojilla olla,
Ennen ilotulitusta, kuin sitä ainaista, surupommitusta.

Ja toivoisi vähemmän uutisia,
Harvoin ne ovat hyviä,
Hiljaisuuskin menettelee,
Niin ja ajatuksia syviä, pohdintaa
Järjen kultajyviä.
Mielen joka kulkee.

Toivoisin keskustelua, sanomista,
En aina puhetta, vaan kosketusta, asiaa,
Toivoisin isoa rakkauden sielua
Tähänkin pieneen pesään, arkiseen sydämeen,
Kykyä antaa, parantaa, sytyttää.
Olla kimpassa, yhdessä, samalla asialla.

Ja tietysti kiihkoa, seksiä, tulta,
Halua, saamista ja hapuilua,
Sopivassa suhteessa.

Niin ja etsimistä, löytöjä, ystävyyttä,
Mahdollisuuksia, nöyryyttä!
Ja aina toivon niitä kipinöitä,
Kirjoja, taidetta, kappaleita,
Kohteita, paikkoja, esineitä,
Makuja, kasvoja, maailmaa ja matkoja.

Paluuta, pysähtymistä,
Läsnäoloa,
Lähtemistä.

Stadissa 30.12.2008

Hovi Kivellä

Vaellamme kaikki kivelle,
Rajalla katsotaan, että kaikilla on passit,
Kuninkaallinen tunku vie kuninkaalliselle lentokentälle,
Tulin sitten minäkin Gibraltariin,
Kävellen kiitoradan poikki,
Kuninkaallisten ilmavoimien silmien alla,
Kuninkaallisen sumpun kautta kävelykadulle.
Verovapaata viinaa, elektroniikkaa, koruja, tupakkaa,
Yritän kulkea Afrikkaa kohden, kohti kärkeä,
Vaellamme kaikki Kivelle.

Kaapelivaunusta katson tankkereita,
Katson Marokkoon,
Kiven huipulla tuntuu minustakin kuninkaalliselta,
Mutta hovinarrit vievät koko show'n,
Kivi on apinoiden hallussa,
Kiipeilyn, temppuilun ja taiteilun,
Apinat ovat kaikkialla,
Kivillä katoilla, autojen peileissä,
Päissä, harteilla, tuossa, tässä, menossa.
Ja kaikki meidän turistien näpertelyt
Tuntuvat vähemmän kuninkaalliselta,
Vähemmän tärkeältä,
Olemme huipulla ja kärjessä,
Marokko melkein ojennuksen päässä,
Ja kaunista on Kivi, meri, tuuli ja valo,
Mutta hovi on apinoiden.

Miraflores, Málaga, España 6.11.2008

Veden paluu I

Auringon, valkoisiksi maalattujen talojen
Ja viinin keskellä
Pystyn käsittelemään kaipuutani
Valoon, mausteiseen elämään ja mustiin öihin.
Pystyn käymään paluutani,
Suurta purkua, siis sitä matkaa
Jonka teen reunojen ja rajojen yli
Kotiin, ulkomailta Suomeen,
Ihmisistä itseeni ja lapsuudesta, menneestä
Tulevaisuuden kautta nykyiseen,
Paloista osiin, osista luokkiin ja
Kokonaisuuksista kaikkeuteen.

Atlantti suurena ja Saharan hienointa hiekkaa,
Lähtökohta siinä, ja lopputulos,
Suurta, kokonaista,
Ja pientä liukuvaa,
Molempia tuuli komentaa, auttaa ja kuljettaa.
Hiukseni taipuvat kauniisti mustille kiharoille
Kuin olisivat täältä kotoisin.

Olen rauhaton ja samalla hyvin paikallani,
Olen vuorovettä, olen vaahtoa,
Olen kalastusvene kuivalla,
Uneksin uudesta maailmasta,
Vanhan maailman rajalla,
Odotan nostetta, aaltoa; voimaani,
Veden paluuta.

Suuri purku. Manta Rota, Algarve, Portugal 8.10.2007

Kauden päättyessä

Lokakuun alussa, jokaisena syksynä,
Kun vielä on kirkasta
Ja aurinko saa rannan lämpimäksi
Istun kivellä, itken.
Jokainen aalto painaa saarta,
Työntää rantakiviä, pitää minut maissa.
Puut laskevat purjeensa, tanssivat sadonkorjuuta.
Kausi on päättynyt.

Kauniina, viiltävän raikkaina päivinä
On vaikeinta.
Meri puhuu minulle, horisontti kutsuu.
Istun kivellä, itken.

Puut nauravat helistäen väreissään,
Tanssivat sadonkorjuuta.
Tahtoisin kyntää vesiä, liukua
Tai nousta taivaalle kurjen siivin,
Syttyä lähdön hurmasta,
Matkasta, liikkeestä.
Istun kivellä, itken.

Ilta saartaa pian rannat,
Viinintumma meri muuttuu peloksi, pimeäksi.
Palaan tulipesän ääreen,
Yltäkylläisyyteen, uneen, lepoon.
Unissakaan horisontti ei hiljene,
Meri kuiskii,
Mutta olen nähnyt talven kasvot,
Kuin varkain, vilaukselta.
Tiedän: kausi on päättynyt.

Odotan, nukun.

Yhtenä päivänä vieras kulkee rannalla, airut.
Katsoo, kiertää, käy talossa.
Ja meri on auki, valmiina.
Jätän kyyneleet ja kivet rantaan,
Aika on kohdalla:
Aloitetaan.

Odissia. 1.10.2008, Esbo, Hanaholmen

Kaikkea muuta kuin pysyvää

Unohdin penaalin, kynät
En löytänyt vihkoa, sekin unohtui siis.
Etsin paperinpalaa kuin
Kerjäläinen leipää,
Löysin,
Kynäkään ei ole mieleinen,
Suttuista, kuin reaaliaikainen elämä,
Nuhjuista, nurkkakuntaista ja
Kaikkea muuta kuin pysyvää.

Ja Suuri purku,
Iso paluu,
mitä muutakaan se on kuin
Perustuksen hakemista?
Tiilien murskaamista graniitin toivossa?
Mutta minun on piirrettävä paskaista kirjainviivaa,
Käsialaa,
Piirrettävä ne perustukset,
Painettava ne paperille tukevasti,
Siihen sitten se sanojen katedraali,
Kielikuvien kalliomoskeija,
Latteuksien lato,
Liiotteluni harvaseinäinen riihi.

Sillä vaikka minulle on kaikki annettu,
Ei minulla ole kuin sanojen asettelemista.

Silloin kun hapuilen, kun meinaan eksyä -
Silloin piirrän kartan, tien ja polut,
Tienviitat ja maailman,
Piirrän itseni polulle oikealle,
Piirrän kulkemaan, piirrän perille,
Ja se auttaa.
Eikä haittaa, että se on
Kaikkea muuta kuin pysyvää,
Sillä varmaan löydän
Vielä myöhemminkin jostain
Kynän ja palan paperia.

(Suuri purku 09.11.2007, Tampere)

Elokuun lämpöä

Rakkauteni Sinuun
Heijastelee jo lokakuista lähtöäsi,
Lämpösi ja suloisuutesi hehkuu sitä läsnäoloa
Jonka tiedän poistuvan tästä kodista.

En kärsi siitä että jään yksin,
En kärsi, muutun vain toiseksi ihmiseksi,
Muutun toiseksi vuodenajaksi, marraskuuksi.

Sinä olet jo antanut minulle ikuisuuden,
Intohimon ja jo jotain jota haluta sen jälkeen,
Yhteyden; sitä kautta - siinä - toisen puolen
Jotain muuta, jotain toista; niin ja sen rakkauden.

Miten pimeää onkaan jo elokuussa
Olemme tummassa yössä kuin lehdon oksien alla.
Saamme olla yhdessä täällä.

Miten valtavan paljon meillä on!
Mitä olemme saaneet kasaan ja kokeneet ja kaikki se
Mitä emme tarvitse.
Kuuntelen liikennettä ja se tuntuu kaukaiselta,
Kaukaiselta ja päämäärättömältä niin kuin kaikki
Tämä maailmallinen säntäily,
Kun tässä on pyhä lämmön kehä
Ja paljaan ihon
Pitkä kosketus.

(Nené, Nené! 18.08.2004, Stadi)

Tuulentarkkailijoiden saari

Lähes kaikki tällä saarella on järjestetty,
Silti mikään ei ole järjestyksessä.
Tarkkailette tuulia,
Minä tarkkailen teitä.

Tuulet on mitattu, tulkittu,
Luokiteltu ja lueteltu.
Ilman teitä ei olisi tuulta, tuuli ei osaisi puhaltaa,
Ei tietäisi minne mennä ja millä voimalla.

Teillä on omat kerhonne, arvoasteenne ja luokkanne,
Ja sääntöjä, loputtomasti sääntöjä,
Ohjeita, säädöksiä ja sopimuksia,
Määräyksiä, lakeja, asetuksia, toimintamalleja ja kieltoja.

Ja koko ajan tuuli puhaltaa,
Eikä piittaa tuon taivaallista kaavoistanne,
Tuuli pieksee teitä mihin ikinä haluaa,
Ja te säkin kanssa juoksette perässä.

Tarkkailette tuulia,
Minä tarkkailen teitä.
Rakastan tuulia,
Teitä vihaan,
Säälin ja vihaan.

Ja isolla tuulella te menette rannalle katsomaan mistä se tulee,-
Suojan puolelta potkaisen veneeni rannasta,
Katson minne suuri viima vie.

Ja te:”Ei raukka ymmärtänyt tuulista mitään.”
Voi olla – jatkan aamuun, itään.

(Odissia 02.03. 2006, Stadi)

Syyskuu Aiaieessa

Viinisi on käynyt katkeraksi,
Eikä se tyynnytä minua enää.
Saaresi on kylmä, eivätkä yöt virkistä enää.
Lupasit taikasi säästää, mutta et säästänyt minua.
Itse olen itseni noitunut, kieputtanut verkkoosi.
Tiedät, että on lähdettävä, niin kauan kuin on jotain mikä voi jonnekin lähteä.
En pelkää meren syvyyttä, tyhjyyttä,
Pelkään saartasi ja sen armollista unta,
Raukeaa, hiljaista kuolemaa,
Kuihtunutta puutarhaa kartanosi takana,
Vaalimaasi hautaa, nimetöntä, tuntematonta.
Et voi kieltää tuultasi, se on luvattu,
Se vie pois, eteenpäin.

(Odissia 18.9.2005, Stadi)

Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn?

Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
Seison kassalla kalpeiden tomaattien kanssa,
Jokainen lehti telineessä puhkuu intoa,
Hehkuttaa syksyn tuloa, trendejä, uusia harrastuksia,
Laihtumista, ruokavinkkejä, uusia värejä.

Kenellä on varaa kotimaiseen hallitukseen.
Pääministeri piirtelee papereille huvilakaupunkia,
Yhdistää kansan kollektiiviseen häpeään puolestaan.
Puhuu hajakeskittämisestä, kollegansa alueellistamisesta,
Kansa katsoo Big Brotheria, Idolsia, Pelkokerrointa
Orwell tuntuu ajankohtaiselta.

Kenellä on varaa kotimaiseen paperiin.
Mihin painetaan irtisanomisista nousseet osakekurssit,
Joutsenmerkki pyrähtää siivilleen ja lentää talveksi etelään,
Tuskin palaa.
Serlan orava liittyy KOP:n kaverinsa kimppaan,
Ryyppäävät kolossaan työttöminä ja talvi kestää 500 päivää.
Puuttuuko meiltä hallitus; Hallitus sanoo "Emme voi puuttua".

Kenellä on varaa kotimaiseen tulokseen.
Missä on sadonkorjuu, missä on sato.
Suomalainen aloittaa kaiken syyskuussa,
Kaikkeen sännätään, kaikki koneet käynnistetään
Kun kaikkein vähiten jaksetaan, pystytään.
Meillä ei välitetä säästä, ollaan vuodenaikojen yläpuolella,
Ollaan järkeviä, suoria, rehellisiä, pyyteettömiä,
Ollaan lahjomattomia, läpeensä korruptoitumattomia,
Ollaan ihan auttamattomasti pihalla,
Silti jokainen kolossaan.

Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
Tulee mieleen: Mitä tapahtuu todella,
Minkälainen talvi on tulossa,
Onko mielipideilmasto lämmennyt,
Mikä täällä haisee,
Loppuuko tuo sade koskaan,
Riittävätkö pohjavedet,
Ovatko ne taas sekaisin,voivatko olla - meillä -
Onneksi tuulee ja lehdet putoavat,
Yksi putoaa joka aamu päällemme,
Sen kun avaa, miettii

Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.

(9.-15.9.2008, Stadi)

Sanottavaa Suomesta

Kun Suomi on hiljaa,
Eikä yksikään päivälehti luotaa tulevaisuutta,
Ja kun kukaan ei Suomessa luotaa 1900-lukua
Vaan puhuu vanhemmasta, kuiskaa nykyisestä,
Silloin...

Kun Suomi ei arvioi Eurooppaa ja
Lakkaa katsomasta Amerikkaa,
Lakkaa olemasta Nokia,
Lakkaa soittamasta Sibeliusta
Kumartamasta Mannerheimia ja
Pelaamasta jääkiekkoa
Ajamasta formulaa
Silloin -

Silloin voimme puhua,
Puhua reilusti suomeksi,
Ilman puhelinta, nettiä, tekstiviestejä,
Ilman formaattiohjelmien aiheita,
Ilman säätä, ilman vientimusiikkia,
Ilman niitä viime sotia, ilman euroviisuja
Ilman ryssävihaa ja Ruotsia,
Ilman joulupukkia ja muumeja,
Ilman sykemittareita, Finlandiaa ja Kossua,

Silloin
voimme puhua,
Silloin puhumme Suomesta
sen
Mitä sanottavaa on.


(08.10.2007, Manta Rota, Algarve, Portugal)

Miten aloittaa matka

Miten aloittaa matka,

Pysähtymällä, uskoisin.

Saappaat eteisessä tai niskan alla

Niin etteivät ne kulkua jatka,

Ehkä, tai sitten toisin,

Aamun asti kulkemalla.

Miten aloittaa retki,

Yhtäkkiä, tuumaan,

Rukoillen jumalilta tai niitä palvoen

Toivoen että tuo pyhä hetki

On oikea alkamaan

Retken retkien.

Miten aloittaa kulku

Maasta, mietin.

Ilman vaatteiden painoa ja alhaalta

Kun on löytynyt sanoille sulku

Lämpö järjen liekin:

Nousta kirkkaana maalta.

Miten aloittaa matka.

Kenties äänettä,

Aamuvarhaisella auringon mukaan

Tai vasta illasta

Mukana leipää, vettä.

Miettimättä näkikö kukaan.

(29.3.1999)