Elokuun lämpöä

Rakkauteni Sinuun
Heijastelee jo lokakuista lähtöäsi,
Lämpösi ja suloisuutesi hehkuu sitä läsnäoloa
Jonka tiedän poistuvan tästä kodista.

En kärsi siitä että jään yksin,
En kärsi, muutun vain toiseksi ihmiseksi,
Muutun toiseksi vuodenajaksi, marraskuuksi.

Sinä olet jo antanut minulle ikuisuuden,
Intohimon ja jo jotain jota haluta sen jälkeen,
Yhteyden; sitä kautta - siinä - toisen puolen
Jotain muuta, jotain toista; niin ja sen rakkauden.

Miten pimeää onkaan jo elokuussa
Olemme tummassa yössä kuin lehdon oksien alla.
Saamme olla yhdessä täällä.

Miten valtavan paljon meillä on!
Mitä olemme saaneet kasaan ja kokeneet ja kaikki se
Mitä emme tarvitse.
Kuuntelen liikennettä ja se tuntuu kaukaiselta,
Kaukaiselta ja päämäärättömältä niin kuin kaikki
Tämä maailmallinen säntäily,
Kun tässä on pyhä lämmön kehä
Ja paljaan ihon
Pitkä kosketus.

(Nené, Nené! 18.08.2004, Stadi)