Kaikkea muuta kuin pysyvää

Unohdin penaalin, kynät
En löytänyt vihkoa, sekin unohtui siis.
Etsin paperinpalaa kuin
Kerjäläinen leipää,
Löysin,
Kynäkään ei ole mieleinen,
Suttuista, kuin reaaliaikainen elämä,
Nuhjuista, nurkkakuntaista ja
Kaikkea muuta kuin pysyvää.

Ja Suuri purku,
Iso paluu,
mitä muutakaan se on kuin
Perustuksen hakemista?
Tiilien murskaamista graniitin toivossa?
Mutta minun on piirrettävä paskaista kirjainviivaa,
Käsialaa,
Piirrettävä ne perustukset,
Painettava ne paperille tukevasti,
Siihen sitten se sanojen katedraali,
Kielikuvien kalliomoskeija,
Latteuksien lato,
Liiotteluni harvaseinäinen riihi.

Sillä vaikka minulle on kaikki annettu,
Ei minulla ole kuin sanojen asettelemista.

Silloin kun hapuilen, kun meinaan eksyä -
Silloin piirrän kartan, tien ja polut,
Tienviitat ja maailman,
Piirrän itseni polulle oikealle,
Piirrän kulkemaan, piirrän perille,
Ja se auttaa.
Eikä haittaa, että se on
Kaikkea muuta kuin pysyvää,
Sillä varmaan löydän
Vielä myöhemminkin jostain
Kynän ja palan paperia.

(Suuri purku 09.11.2007, Tampere)