Veden paluu I

Auringon, valkoisiksi maalattujen talojen
Ja viinin keskellä
Pystyn käsittelemään kaipuutani
Valoon, mausteiseen elämään ja mustiin öihin.
Pystyn käymään paluutani,
Suurta purkua, siis sitä matkaa
Jonka teen reunojen ja rajojen yli
Kotiin, ulkomailta Suomeen,
Ihmisistä itseeni ja lapsuudesta, menneestä
Tulevaisuuden kautta nykyiseen,
Paloista osiin, osista luokkiin ja
Kokonaisuuksista kaikkeuteen.

Atlantti suurena ja Saharan hienointa hiekkaa,
Lähtökohta siinä, ja lopputulos,
Suurta, kokonaista,
Ja pientä liukuvaa,
Molempia tuuli komentaa, auttaa ja kuljettaa.
Hiukseni taipuvat kauniisti mustille kiharoille
Kuin olisivat täältä kotoisin.

Olen rauhaton ja samalla hyvin paikallani,
Olen vuorovettä, olen vaahtoa,
Olen kalastusvene kuivalla,
Uneksin uudesta maailmasta,
Vanhan maailman rajalla,
Odotan nostetta, aaltoa; voimaani,
Veden paluuta.

Suuri purku. Manta Rota, Algarve, Portugal 8.10.2007