Lentokenttien kutsu II

Katselen kiitoradan yli

Kuinka aamu nousee

Persikanvärinen puna poskillaan

Madridin lentokentällä.

Kauempana, metsikön takana on utua

Ja olen niin hauras, väsynyt

Etten jaksa murehtia

Kädet kuivina ja turtina,

Haavoilla matkalaukkujen kanssa painittuani

Metroasemilla, portaissa.

Kentällä olen kuin kuoropoika kokeessa,

Ja kun täällä ihminen hyväksytään,

Päästetään porteista,

Saadaan leimat ja lipukkeet -

Se on kuin synninpäästö.

Haluni matkustaa ei ole lainkaan vähentynyt,

Ei, ja pystyn myös vahvemmin olemaan kotona, paikoillani.

Lentokenttien kutsu ei sammu,

Se tasaantuu, jää päähän kuin kertosäe,

Siitä tulee taustahuminaa.

Siinä pysyvyys kaiken tämän siirtymisen sisällä.

19.04. 2009. Aeropuerto de Madrid - Barajas

Ángel Caido

Juoksin Parque del Retiron
Kaikki polut,
Tutustuin puiston kaikkiin kissoihin,
Oraviin ja tikkoihin,
Juoksin kaikki tiet,
Kaikki portaat ja patsaat,
Grottot ja suihkulähteet,
Sektorit ja sivut.
Pakenin riikinkukkoja
Ja hashista myyviä mustia jätkiä
Eikä taivas osannut päättää sateen ja paisteen välillä.

Minne ikinä Madridissa menin,
Olin aina lopulta langenneen enkelin patsaalla,
Kiertämässä ja katsomassa sitä -
Toinen siipi ylväänä, toinen miltei maassa,
Lonkerot jaloissa kuin troijalaisten ylipapilla,
Kavahtaen kirkautta, kiertyneenä,
Kättä kohottaen, kärsivänä.

Juoksin vielä kierroksen patsaalla,
Hyvästelmättä ja kuvitellen
Valitsevani suuntaa,
Päättäväni.
Vaikka mihin menenkin
Olen taas jossain vaiheessa
Madridissa,
Langenneen enkelin patsaalla.


17.4.2009 Madrid, Lavapiés. Foto: Nené

Mene Preussiin

Mene vittu Preussiin lomamatkalle,
Kulje ryhdikkäästi ja aikataulussa,
Oikein ja oikeissa paikoissa,
Oikeaan aikaan, ollen oikeassa,
Ja oikealla hetkellä, katso oikeaan,
Oikein varmista, saitko oikeaa,
Oikein helposti, oikein sopivaa,
Ainutlaatuista ja nopeaa.

Ilman paikallista vipinää,
Kaduilla töpeksivää hytinää,
Säätämistä, melua, rytinää,
Lukeamattomia koiranpaskoja,
Sadetta, jäteongelmia,
Eurojen kuppaamista,
Ruuhkia,
Kassajonoja tai laumoja.

Mene siis vittu Preussiin lomamatkalle,
Mene, ja tee kaikki kansat samanlaisiksi.
Mene ja eksy,
Äläkä koskaan
Palaa meidän ihmisten pariin.

18.04.2009 Madrid, Lavapiés.

Yöstä ja sanoista

Mietin, saisinko kirjaimia tänään.
Kissat mourusivat kuperilla kattotiilillä,
Elivät lemmenleikkiään
Tai laskivat päiviä kesään, -
Kesään joka tuntui karanneen tänään,
Horjahtaneen liukkailla tiilillä
Ja vierineen ties minne.

Mourusivat,
Ja katselivat ikkunasta
Ikään kuin olisin pitänyt
Aurinkoa täällä vankina,
Kahdessa huoneessa ja
Kolmessa kaapissa,
Risan pöydän tai mauttoman sohvan varjossa
Tai jossain tuolla sängyssä,
Nöyrtyneen patjan alla.

Lämmitin puhalsi sipulisen possupadan
Loputonta tuoksua Mésonista.
Ajattelin Toledon terästä,
Harmaata kuin Madridin taivas tänä yönä
Ja yhtä raskasta,
Yhtä vakuuttavaa kuin tuon kukkulan
Veitset, joita pitelin tänään kämmentäni vasten -
Tajuamatta, että ilman tuota terästä eksyisin aina
Noille keskiaikaisille kaduille
Vain löytääkseni itseni junasta,
Luotisuoralta radalta,
Vauhdista ja viiruiksi muuttuneista
Sadepisaroista.

Ja taas Atochalta,
Lavapiésistä, Salitrelta,
Paikasta
Ja nykyajasta.
Ilmastoinnin huminasta,
Tuoksusta ja sähkövalosta.
Yöstä ja sanoista.

Madrid, Lavapiés. 15.4.2009.