Yöstä ja sanoista

Mietin, saisinko kirjaimia tänään.
Kissat mourusivat kuperilla kattotiilillä,
Elivät lemmenleikkiään
Tai laskivat päiviä kesään, -
Kesään joka tuntui karanneen tänään,
Horjahtaneen liukkailla tiilillä
Ja vierineen ties minne.

Mourusivat,
Ja katselivat ikkunasta
Ikään kuin olisin pitänyt
Aurinkoa täällä vankina,
Kahdessa huoneessa ja
Kolmessa kaapissa,
Risan pöydän tai mauttoman sohvan varjossa
Tai jossain tuolla sängyssä,
Nöyrtyneen patjan alla.

Lämmitin puhalsi sipulisen possupadan
Loputonta tuoksua Mésonista.
Ajattelin Toledon terästä,
Harmaata kuin Madridin taivas tänä yönä
Ja yhtä raskasta,
Yhtä vakuuttavaa kuin tuon kukkulan
Veitset, joita pitelin tänään kämmentäni vasten -
Tajuamatta, että ilman tuota terästä eksyisin aina
Noille keskiaikaisille kaduille
Vain löytääkseni itseni junasta,
Luotisuoralta radalta,
Vauhdista ja viiruiksi muuttuneista
Sadepisaroista.

Ja taas Atochalta,
Lavapiésistä, Salitrelta,
Paikasta
Ja nykyajasta.
Ilmastoinnin huminasta,
Tuoksusta ja sähkövalosta.
Yöstä ja sanoista.

Madrid, Lavapiés. 15.4.2009.