Valoon, hämärään, pimeään

Olin viimeinkin juoksemassa,
Sukelsin mustaan, valoista pois.
Pimeä metsä oli suojeleva syli,
Jalat tiesivät silmiä paremmin minne polulla mennä.
Olin kaivannut puita, tuulta oksissa.

Mietin, onneksi leiritulilla on tullut istuttua,
Valvottua tummassa yössä savua haistellen.
Ja koluttua kaukaisiakin rantoja, sivuteitä,
Nyt yhtäkkiä piirit ovat pienet, suljetut, poissa.

Monet ystävät menetin jo ennen koronaa -
Nykyään ei kohdata vastoinkäymisiä,
Sellaiset päivitetään tai pyyhkäistään,
Mennään kaikki eteenpäin, eteenpäin vain,
Eksytään yksin kukin tahollaan.
Eikä takaisin saa mennyttä edelleenkään.

Oi Suomi, Suomi!
Sinä uskot, että kaikki menee vain sivusta ohi,
Väistää meidät ja lopulta unohtaa kokonaan.
Me nukumme syvää, suloista unta, niin suloista
Ettemme osaa toivoa edes heräävämme
Vaikka painajainen ei ole edes alkanut vielä.

Päivisin väki on karanteenipiilossa,
Tunnit piilossa pahalta, piilossa töiltä.
Iltapäivän viimeiset tunnit vieteään kuitenkin jo poluilla, puistossa,
Kaikki joukolla, raittiissa ilmassa.
Palaan toimistolta pyörällä, en poluilla sekaan meinaa mahtua.

Oikeastaan toivon yhtä asiaa vain:
Että tulevasta liian synkän kuvan sain.


Helsinki 27.3.2020
Tapauksia Suomessa: 1000+