Luotain lähtöpisteeseen

En pysty kirjoittamaan
Ja juon liikaa
Mutta en tarpeeksi
Päästäkseni sanojen rajalle.

Tuntuu kuin olisin
Paikallisjunan asema
Kun kaikki vain kulkee ohi,
Kertyy vain roskaa ja ruostetta,
Vaihtuvia vuosia ja
Kuluneita kiskoja.

Ja tuntuu
Kuin olisin luotain marsissa,
Löytämättä elämää,
Tietoisena siitä
Etten ymmärtäisi vaikka löytäisin,
Tyytyväisenä siihen
Että vetäisin pitkää varjoa
Pitkin kuollutta pintaa,
Neitseellisessä valossa
Kadoten tyhjyyteen.

Ei, alan saada kysymykset kohdalleen,
En tarvitse signaaleja tyhjyydestä tyhjyyteen,
En tarpeettomia pysäkkejä,
En auringossa murenevaa perustusta,
En edes voimaa jatkaa
Vaan tahtoa kääntyä,
Tahtoa kumartua
Poljettuun tomuun,
Elämäni perusteiden ääreen,
Alas, alkutahdeille,
Hiljaisuuteen -
Ei, ensiääniin,
Sanoihin, kysymyksiin,
Pienen pojan silmiin,
Katseeseen,
Siihen hetkeen
Kun ensi kerran kysyin
"Miksi?"

Sitä on suuri purku,
Siinä olen,
Samalla viivalla
Mutta toisella puolella,
On vastattava.


Suuri purku Madrid, Lavapiés 11.4.2009