Madridilainen nocturno

Punaisia kattotiiliä levittyy eteeni niin
Että tuntuu kuin voisin kulkea vuorille asti
Käymättä kaduilla,
Pysyen kirkontornien tuntumassa,
Vähän lähempänä taivasta,
Maistellen aurinkoa ja kuvitellen
Miten kuuma kesästä tulee.

Tai iltaisin katsoa korkealta
Miten tuike syttyy tummuvaan iltaan
Tuhansina valoina.
Nuuhkia paistetun kanan, sipulin ja papujen tuoksua,
Nojata rähjäiseen rapattuun savupiippuun,
Tai kulkea harjan tuntumassa,
Varoen haljenneita kattotiiliä ja
Lohjennutta laastia,
Odottaen iltatuulta vuorilta
Auringon laskettua,
Kuunnella sen sihinää tuhansissa antenneissa
Ja katsella selällään lepäävää kuuta
Kun muutamat pilvet kokoontuvat matoksi
Madridin taivaalle.

Välillä havahtuen nauruun ja remakkaan
Kun väki poistuu mésoneista,
Ja askelten kopinaan, loittoneviin moottoriääniin,
Etäiseen sireeniin.
Nuuhkia vielä keittiöiden kotoisaa tuoksua
Ja jäädä kissojen kanssa katonharjalle
Katsomaan lepakoiden taitolentoa
Alkavassa yössä.

Madrid, Lavapiés 6.4.2009