Unohdin penaalin, kynät
En löytänyt vihkoa, sekin unohtui siis.
Etsin paperinpalaa kuin
Kerjäläinen leipää,
Löysin,
Kynäkään ei ole mieleinen,
Suttuista, kuin reaaliaikainen elämä,
Nuhjuista, nurkkakuntaista ja
Kaikkea muuta kuin pysyvää.
Ja Suuri purku,
Iso paluu,
mitä muutakaan se on kuin
Perustuksen hakemista?
Tiilien murskaamista graniitin toivossa?
Mutta minun on piirrettävä paskaista kirjainviivaa,
Käsialaa,
Piirrettävä ne perustukset,
Painettava ne paperille tukevasti,
Siihen sitten se sanojen katedraali,
Kielikuvien kalliomoskeija,
Latteuksien lato,
Liiotteluni harvaseinäinen riihi.
Sillä vaikka minulle on kaikki annettu,
Ei minulla ole kuin sanojen asettelemista.
Silloin kun hapuilen, kun meinaan eksyä -
Silloin piirrän kartan, tien ja polut,
Tienviitat ja maailman,
Piirrän itseni polulle oikealle,
Piirrän kulkemaan, piirrän perille,
Ja se auttaa.
Eikä haittaa, että se on
Kaikkea muuta kuin pysyvää,
Sillä varmaan löydän
Vielä myöhemminkin jostain
Kynän ja palan paperia.
(Suuri purku 09.11.2007, Tampere)
18.9.08
Elokuun lämpöä
Rakkauteni Sinuun
Heijastelee jo lokakuista lähtöäsi,
Lämpösi ja suloisuutesi hehkuu sitä läsnäoloa
Jonka tiedän poistuvan tästä kodista.
En kärsi siitä että jään yksin,
En kärsi, muutun vain toiseksi ihmiseksi,
Muutun toiseksi vuodenajaksi, marraskuuksi.
Sinä olet jo antanut minulle ikuisuuden,
Intohimon ja jo jotain jota haluta sen jälkeen,
Yhteyden; sitä kautta - siinä - toisen puolen
Jotain muuta, jotain toista; niin ja sen rakkauden.
Miten pimeää onkaan jo elokuussa
Olemme tummassa yössä kuin lehdon oksien alla.
Saamme olla yhdessä täällä.
Miten valtavan paljon meillä on!
Mitä olemme saaneet kasaan ja kokeneet ja kaikki se
Mitä emme tarvitse.
Kuuntelen liikennettä ja se tuntuu kaukaiselta,
Kaukaiselta ja päämäärättömältä niin kuin kaikki
Tämä maailmallinen säntäily,
Kun tässä on pyhä lämmön kehä
Ja paljaan ihon
Pitkä kosketus.
(Nené, Nené! 18.08.2004, Stadi)
Heijastelee jo lokakuista lähtöäsi,
Lämpösi ja suloisuutesi hehkuu sitä läsnäoloa
Jonka tiedän poistuvan tästä kodista.
En kärsi siitä että jään yksin,
En kärsi, muutun vain toiseksi ihmiseksi,
Muutun toiseksi vuodenajaksi, marraskuuksi.
Sinä olet jo antanut minulle ikuisuuden,
Intohimon ja jo jotain jota haluta sen jälkeen,
Yhteyden; sitä kautta - siinä - toisen puolen
Jotain muuta, jotain toista; niin ja sen rakkauden.
Miten pimeää onkaan jo elokuussa
Olemme tummassa yössä kuin lehdon oksien alla.
Saamme olla yhdessä täällä.
Miten valtavan paljon meillä on!
Mitä olemme saaneet kasaan ja kokeneet ja kaikki se
Mitä emme tarvitse.
Kuuntelen liikennettä ja se tuntuu kaukaiselta,
Kaukaiselta ja päämäärättömältä niin kuin kaikki
Tämä maailmallinen säntäily,
Kun tässä on pyhä lämmön kehä
Ja paljaan ihon
Pitkä kosketus.
(Nené, Nené! 18.08.2004, Stadi)
Tuulentarkkailijoiden saari
Lähes kaikki tällä saarella on järjestetty,
Silti mikään ei ole järjestyksessä.
Tarkkailette tuulia,
Minä tarkkailen teitä.
Tuulet on mitattu, tulkittu,
Luokiteltu ja lueteltu.
Ilman teitä ei olisi tuulta, tuuli ei osaisi puhaltaa,
Ei tietäisi minne mennä ja millä voimalla.
Teillä on omat kerhonne, arvoasteenne ja luokkanne,
Ja sääntöjä, loputtomasti sääntöjä,
Ohjeita, säädöksiä ja sopimuksia,
Määräyksiä, lakeja, asetuksia, toimintamalleja ja kieltoja.
Ja koko ajan tuuli puhaltaa,
Eikä piittaa tuon taivaallista kaavoistanne,
Tuuli pieksee teitä mihin ikinä haluaa,
Ja te säkin kanssa juoksette perässä.
Tarkkailette tuulia,
Minä tarkkailen teitä.
Rakastan tuulia,
Teitä vihaan,
Säälin ja vihaan.
Ja isolla tuulella te menette rannalle katsomaan mistä se tulee,-
Suojan puolelta potkaisen veneeni rannasta,
Katson minne suuri viima vie.
Ja te:”Ei raukka ymmärtänyt tuulista mitään.”
Voi olla – jatkan aamuun, itään.
(Odissia 02.03. 2006, Stadi)
Silti mikään ei ole järjestyksessä.
Tarkkailette tuulia,
Minä tarkkailen teitä.
Tuulet on mitattu, tulkittu,
Luokiteltu ja lueteltu.
Ilman teitä ei olisi tuulta, tuuli ei osaisi puhaltaa,
Ei tietäisi minne mennä ja millä voimalla.
Teillä on omat kerhonne, arvoasteenne ja luokkanne,
Ja sääntöjä, loputtomasti sääntöjä,
Ohjeita, säädöksiä ja sopimuksia,
Määräyksiä, lakeja, asetuksia, toimintamalleja ja kieltoja.
Ja koko ajan tuuli puhaltaa,
Eikä piittaa tuon taivaallista kaavoistanne,
Tuuli pieksee teitä mihin ikinä haluaa,
Ja te säkin kanssa juoksette perässä.
Tarkkailette tuulia,
Minä tarkkailen teitä.
Rakastan tuulia,
Teitä vihaan,
Säälin ja vihaan.
Ja isolla tuulella te menette rannalle katsomaan mistä se tulee,-
Suojan puolelta potkaisen veneeni rannasta,
Katson minne suuri viima vie.
Ja te:”Ei raukka ymmärtänyt tuulista mitään.”
Voi olla – jatkan aamuun, itään.
(Odissia 02.03. 2006, Stadi)
Syyskuu Aiaieessa
Viinisi on käynyt katkeraksi,
Eikä se tyynnytä minua enää.
Saaresi on kylmä, eivätkä yöt virkistä enää.
Lupasit taikasi säästää, mutta et säästänyt minua.
Itse olen itseni noitunut, kieputtanut verkkoosi.
Tiedät, että on lähdettävä, niin kauan kuin on jotain mikä voi jonnekin lähteä.
En pelkää meren syvyyttä, tyhjyyttä,
Pelkään saartasi ja sen armollista unta,
Raukeaa, hiljaista kuolemaa,
Kuihtunutta puutarhaa kartanosi takana,
Vaalimaasi hautaa, nimetöntä, tuntematonta.
Et voi kieltää tuultasi, se on luvattu,
Se vie pois, eteenpäin.
(Odissia 18.9.2005, Stadi)
Eikä se tyynnytä minua enää.
Saaresi on kylmä, eivätkä yöt virkistä enää.
Lupasit taikasi säästää, mutta et säästänyt minua.
Itse olen itseni noitunut, kieputtanut verkkoosi.
Tiedät, että on lähdettävä, niin kauan kuin on jotain mikä voi jonnekin lähteä.
En pelkää meren syvyyttä, tyhjyyttä,
Pelkään saartasi ja sen armollista unta,
Raukeaa, hiljaista kuolemaa,
Kuihtunutta puutarhaa kartanosi takana,
Vaalimaasi hautaa, nimetöntä, tuntematonta.
Et voi kieltää tuultasi, se on luvattu,
Se vie pois, eteenpäin.
(Odissia 18.9.2005, Stadi)
10.9.08
Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn?
Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
Seison kassalla kalpeiden tomaattien kanssa,
Jokainen lehti telineessä puhkuu intoa,
Hehkuttaa syksyn tuloa, trendejä, uusia harrastuksia,
Laihtumista, ruokavinkkejä, uusia värejä.
Kenellä on varaa kotimaiseen hallitukseen.
Pääministeri piirtelee papereille huvilakaupunkia,
Yhdistää kansan kollektiiviseen häpeään puolestaan.
Puhuu hajakeskittämisestä, kollegansa alueellistamisesta,
Kansa katsoo Big Brotheria, Idolsia, Pelkokerrointa
Orwell tuntuu ajankohtaiselta.
Kenellä on varaa kotimaiseen paperiin.
Mihin painetaan irtisanomisista nousseet osakekurssit,
Joutsenmerkki pyrähtää siivilleen ja lentää talveksi etelään,
Tuskin palaa.
Serlan orava liittyy KOP:n kaverinsa kimppaan,
Ryyppäävät kolossaan työttöminä ja talvi kestää 500 päivää.
Puuttuuko meiltä hallitus; Hallitus sanoo "Emme voi puuttua".
Kenellä on varaa kotimaiseen tulokseen.
Missä on sadonkorjuu, missä on sato.
Suomalainen aloittaa kaiken syyskuussa,
Kaikkeen sännätään, kaikki koneet käynnistetään
Kun kaikkein vähiten jaksetaan, pystytään.
Meillä ei välitetä säästä, ollaan vuodenaikojen yläpuolella,
Ollaan järkeviä, suoria, rehellisiä, pyyteettömiä,
Ollaan lahjomattomia, läpeensä korruptoitumattomia,
Ollaan ihan auttamattomasti pihalla,
Silti jokainen kolossaan.
Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
Tulee mieleen: Mitä tapahtuu todella,
Minkälainen talvi on tulossa,
Onko mielipideilmasto lämmennyt,
Mikä täällä haisee,
Loppuuko tuo sade koskaan,
Riittävätkö pohjavedet,
Ovatko ne taas sekaisin,voivatko olla - meillä -
Onneksi tuulee ja lehdet putoavat,
Yksi putoaa joka aamu päällemme,
Sen kun avaa, miettii
Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
(9.-15.9.2008, Stadi)
Seison kassalla kalpeiden tomaattien kanssa,
Jokainen lehti telineessä puhkuu intoa,
Hehkuttaa syksyn tuloa, trendejä, uusia harrastuksia,
Laihtumista, ruokavinkkejä, uusia värejä.
Kenellä on varaa kotimaiseen hallitukseen.
Pääministeri piirtelee papereille huvilakaupunkia,
Yhdistää kansan kollektiiviseen häpeään puolestaan.
Puhuu hajakeskittämisestä, kollegansa alueellistamisesta,
Kansa katsoo Big Brotheria, Idolsia, Pelkokerrointa
Orwell tuntuu ajankohtaiselta.
Kenellä on varaa kotimaiseen paperiin.
Mihin painetaan irtisanomisista nousseet osakekurssit,
Joutsenmerkki pyrähtää siivilleen ja lentää talveksi etelään,
Tuskin palaa.
Serlan orava liittyy KOP:n kaverinsa kimppaan,
Ryyppäävät kolossaan työttöminä ja talvi kestää 500 päivää.
Puuttuuko meiltä hallitus; Hallitus sanoo "Emme voi puuttua".
Kenellä on varaa kotimaiseen tulokseen.
Missä on sadonkorjuu, missä on sato.
Suomalainen aloittaa kaiken syyskuussa,
Kaikkeen sännätään, kaikki koneet käynnistetään
Kun kaikkein vähiten jaksetaan, pystytään.
Meillä ei välitetä säästä, ollaan vuodenaikojen yläpuolella,
Ollaan järkeviä, suoria, rehellisiä, pyyteettömiä,
Ollaan lahjomattomia, läpeensä korruptoitumattomia,
Ollaan ihan auttamattomasti pihalla,
Silti jokainen kolossaan.
Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
Tulee mieleen: Mitä tapahtuu todella,
Minkälainen talvi on tulossa,
Onko mielipideilmasto lämmennyt,
Mikä täällä haisee,
Loppuuko tuo sade koskaan,
Riittävätkö pohjavedet,
Ovatko ne taas sekaisin,voivatko olla - meillä -
Onneksi tuulee ja lehdet putoavat,
Yksi putoaa joka aamu päällemme,
Sen kun avaa, miettii
Kenellä on varaa kotimaiseen syksyyn.
(9.-15.9.2008, Stadi)
Sanottavaa Suomesta
Kun Suomi on hiljaa,
Eikä yksikään päivälehti luotaa tulevaisuutta,
Ja kun kukaan ei Suomessa luotaa 1900-lukua
Vaan puhuu vanhemmasta, kuiskaa nykyisestä,
Silloin...
Kun Suomi ei arvioi Eurooppaa ja
Lakkaa katsomasta Amerikkaa,
Lakkaa olemasta Nokia,
Lakkaa soittamasta Sibeliusta
Kumartamasta Mannerheimia ja
Pelaamasta jääkiekkoa
Ajamasta formulaa
Silloin -
Silloin voimme puhua,
Puhua reilusti suomeksi,
Ilman puhelinta, nettiä, tekstiviestejä,
Ilman formaattiohjelmien aiheita,
Ilman säätä, ilman vientimusiikkia,
Ilman niitä viime sotia, ilman euroviisuja
Ilman ryssävihaa ja Ruotsia,
Ilman joulupukkia ja muumeja,
Ilman sykemittareita, Finlandiaa ja Kossua,
Silloin
voimme puhua,
Silloin puhumme Suomesta
sen
Mitä sanottavaa on.
(08.10.2007, Manta Rota, Algarve, Portugal)
Eikä yksikään päivälehti luotaa tulevaisuutta,
Ja kun kukaan ei Suomessa luotaa 1900-lukua
Vaan puhuu vanhemmasta, kuiskaa nykyisestä,
Silloin...
Kun Suomi ei arvioi Eurooppaa ja
Lakkaa katsomasta Amerikkaa,
Lakkaa olemasta Nokia,
Lakkaa soittamasta Sibeliusta
Kumartamasta Mannerheimia ja
Pelaamasta jääkiekkoa
Ajamasta formulaa
Silloin -
Silloin voimme puhua,
Puhua reilusti suomeksi,
Ilman puhelinta, nettiä, tekstiviestejä,
Ilman formaattiohjelmien aiheita,
Ilman säätä, ilman vientimusiikkia,
Ilman niitä viime sotia, ilman euroviisuja
Ilman ryssävihaa ja Ruotsia,
Ilman joulupukkia ja muumeja,
Ilman sykemittareita, Finlandiaa ja Kossua,
Silloin
voimme puhua,
Silloin puhumme Suomesta
sen
Mitä sanottavaa on.
(08.10.2007, Manta Rota, Algarve, Portugal)
Miten aloittaa matka
Miten aloittaa matka,
Pysähtymällä, uskoisin.
Saappaat eteisessä tai niskan alla
Niin etteivät ne kulkua jatka,
Ehkä, tai sitten toisin,
Aamun asti kulkemalla.
Miten aloittaa retki,
Yhtäkkiä, tuumaan,
Rukoillen jumalilta tai niitä palvoen
Toivoen että tuo pyhä hetki
On oikea alkamaan
Retken retkien.
Miten aloittaa kulku
Maasta, mietin.
Ilman vaatteiden painoa ja alhaalta
Kun on löytynyt sanoille sulku
Lämpö järjen liekin:
Nousta kirkkaana maalta.
Miten aloittaa matka.
Kenties äänettä,
Aamuvarhaisella auringon mukaan
Tai vasta illasta
Mukana leipää, vettä.
Miettimättä näkikö kukaan.
(29.3.1999)
