En millään jaksaisi yhtään nostalgiaa,
Alan olla liian vanha moiseen hitauteen.
Mutta minnepä muualle vanhat laulut vievät?
Ja olen taas matkalla,
Auringonnousua odottaen.
Vanha sielu värähtää liikkeestä,
Pyörien pyörteestä,
Minne ihmeeseen me kaikki olemme taas menossa -
Harmaan taivaan alla ja sylkien ruskeaa nuoskaa.
Jauhamme asfalttia, melua teemme,
Muuta valmista ei synny.
Lopulta ollaan jossain, valmiina paluumatkaan ja taas taipaleelle.
Matka maistuu puutumiselta,
Taustakohinalta ja kofeiinilta.
Voisin vaihtaa tämän kaiken pieneen palaan rakkautta,
Paikallaan,
Pysähtyneenä.
Mutta tiedän sen tarkkaan:
Jokainen kilometri on kuljettava niin kuin kirjoitettu on.
Siitä syntyy määränpää ja mitta.
Maantiellä 14.1.2017
Hukkareissu - Jatkuvan matkustamisen analyyttis-deskriptiivistä eksistentiaalifenomenologiaa I osa: Poetica
No comments:
Post a Comment