Pécsiin

Olin jo kyllästynyt itseeni Budapestissä,
Enkä syytä ketään että lähdin.
Oli kuitenkin hyvä taas liikkua, tuntea kilometrit allaan
Ja pustan tuuli kasvoillaan.

Balaton tuntui rauhoittavalta, sen kierämine hyvältä.
Turkoosiin veteen hukkui liika kirkkaus ja tuuleen mielen sameus.
Kevät oli runollisen julma ja kaunis kuin vain kevät voi olla.
Jatkoin eteenpäin matkaan takertumatta tai tuudittumatta väsymykseen.

Neljäsataa kilometriä peltoja ja pustaa,
Pieniä kyliä ja hiljaisia taloja,
Ukkoja ja mummoja tien varsissa, muuta huppupäinen harhailija.
Toisinaan kukkuloita taustalalla, mutta tasamaata ja tuulen tietä enimmäkseen.

Illalla Pécsissä,
Täynnä väsymystä ja muutaman tarinan rikkaampana,
Yritin kirjoittaa muutaman sanan,
Mitäpä siitä, ratsu vie huomenna eteenpäin,
Niin se aina on.

7.4.2015 Pécs, Unkari