Luotain lähtöpisteeseen

En pysty kirjoittamaan
Ja juon liikaa
Mutta en tarpeeksi
Päästäkseni sanojen rajalle.

Tuntuu kuin olisin
Paikallisjunan asema
Kun kaikki vain kulkee ohi,
Kertyy vain roskaa ja ruostetta,
Vaihtuvia vuosia ja
Kuluneita kiskoja.

Ja tuntuu
Kuin olisin luotain marsissa,
Löytämättä elämää,
Tietoisena siitä
Etten ymmärtäisi vaikka löytäisin,
Tyytyväisenä siihen
Että vetäisin pitkää varjoa
Pitkin kuollutta pintaa,
Neitseellisessä valossa
Kadoten tyhjyyteen.

Ei, alan saada kysymykset kohdalleen,
En tarvitse signaaleja tyhjyydestä tyhjyyteen,
En tarpeettomia pysäkkejä,
En auringossa murenevaa perustusta,
En edes voimaa jatkaa
Vaan tahtoa kääntyä,
Tahtoa kumartua
Poljettuun tomuun,
Elämäni perusteiden ääreen,
Alas, alkutahdeille,
Hiljaisuuteen -
Ei, ensiääniin,
Sanoihin, kysymyksiin,
Pienen pojan silmiin,
Katseeseen,
Siihen hetkeen
Kun ensi kerran kysyin
"Miksi?"

Sitä on suuri purku,
Siinä olen,
Samalla viivalla
Mutta toisella puolella,
On vastattava.


Suuri purku Madrid, Lavapiés 11.4.2009

Madridilainen nocturno

Punaisia kattotiiliä levittyy eteeni niin
Että tuntuu kuin voisin kulkea vuorille asti
Käymättä kaduilla,
Pysyen kirkontornien tuntumassa,
Vähän lähempänä taivasta,
Maistellen aurinkoa ja kuvitellen
Miten kuuma kesästä tulee.

Tai iltaisin katsoa korkealta
Miten tuike syttyy tummuvaan iltaan
Tuhansina valoina.
Nuuhkia paistetun kanan, sipulin ja papujen tuoksua,
Nojata rähjäiseen rapattuun savupiippuun,
Tai kulkea harjan tuntumassa,
Varoen haljenneita kattotiiliä ja
Lohjennutta laastia,
Odottaen iltatuulta vuorilta
Auringon laskettua,
Kuunnella sen sihinää tuhansissa antenneissa
Ja katsella selällään lepäävää kuuta
Kun muutamat pilvet kokoontuvat matoksi
Madridin taivaalle.

Välillä havahtuen nauruun ja remakkaan
Kun väki poistuu mésoneista,
Ja askelten kopinaan, loittoneviin moottoriääniin,
Etäiseen sireeniin.
Nuuhkia vielä keittiöiden kotoisaa tuoksua
Ja jäädä kissojen kanssa katonharjalle
Katsomaan lepakoiden taitolentoa
Alkavassa yössä.

Madrid, Lavapiés 6.4.2009

Lentokenttien kutsu I

Kuljen suuntavaistolla Frankfurtin kentällä,
Hetken seonneena,
Tunnustelen ajantajuani,
Hessenin päivä on sateinen,
Tuntuu syksyltä
Vaikka huomenna kellot
Siirretään kesäaikaan.

Olen takertunut kellojensiirtoon,
Takertunut siihen,
Miltä valo näyttää
10 kilometrissä,

Lentokerosiinin tuoksuun,
Kansainvälisiin auloihin,
Pesuaineen hajuun,
Viiteen kuuteen kieleen ja
Yhteen ymmärrykseen.

Suuri purku. Frankfurt 28.3.2009