Köynnökset

En juuri piittaa kivilinnoista, kartanoista,
En etsi onnellisten saarta.
Silti autan köynnösten lonkeroita ylös,
Tekemään seinää, suojaa, pesää.
Kiipeämään korkealle näkösuojaa luoden.
Iloitsen lehvistä, pihapuiden oksista,
Elävästä, pehmeästä muurista,
Kaiken keskellä koti,
Kodissa rakkautemme,
Pienten köynnösten suojassa.

Kesä aina niin lyhyt,
Kasvu pientä, hidasta.
Mutta köynnökset joihin uskotaan
Ovat vahvempia kuin syksyn musta tuuli,
Kestävämpiä kuin talven raastava rauta.

Nené, Nené! 23.7.2009 Stadi