Aleksandriassa, väsyneenä

Aleksandriassa, väsyneenä,

Ajattelin että olisi parempi

Puhua menneistä ajoista,

Kuunnella liikenteen melua,

Torvien kaikua, soittoa,

Painaa mieleen ikuisen meren,

Aallot, pärskeet rantavalliin

Ja kissat kalamiesten jaloissa.

Silmissä viipyy kuitenkin kuvia

Autokorjaamoista, leipomoista,

Lian murtamista katukivistä,

Tummista silmistä ja kysyvistä katseista,

Köyhyydestä ja hiljaisuudesta,

Äänettömyydestä, joka on kaikkea melua vahvempaa,

Siitä elämästä,

Joka jatkuu aina,

Huomenna, tänään,

Nyt ja mennessä maailmassa,

Kun minä ja kaikki nämä muut

Jatkamme loputtomasti kuin muurahaiset

Kekomme kasaamista,

Kaiken pysyvän purkamista.

Ja siksi minä,

Aleksandriassa, väsyneenä

Puhuin menneistä ajoista

Ja nukahdin lopulta

Kun tuntui että kuulin

Meren, aallot.

12. - 13.11.2009 Aleksandria, Hotel Le Metropole & Päärautatieasema, Egypt.

Kolmen torakan tarina

Torakka Tok-Tok-Aten

Kyllästyi pikkuvessan pimeyteen,

Se oli raivostunut viemärin lemuun,

Tuuletuskuilun kusenhajuun ja tympeään yleistunnelmaan.

Se tahtoi, toden totta, valoon.

Sen pieni kaveri, Mehmet,

Kulki mukana, pikemminkin

Pyöri kaikkialla ja yhdeksän kertaa vielä,

Eikä nukkunut koskaan,

Eikä koskaan ollut hereillä -

No, ehkä syödessä ja bisnestä tehdessä.

Mehmet ei pysähtynyt -

Mehmet lähti tietysti mukaan.

Suurin porukasta, Sobek,

Oli ollut mestoilla ikuisuuden ja vähän päälle,

Sitä nyppi sähköjohtojen sihinä ja

Kytkimestä tulevat kipinät,

Saranoiden kitinä ja oven alta puskeva

Parfyymin, teen, vesipiipun ja mausteiden tuoksu.

Torakka Tok-Tok-Aten, johtajan elkein,

Taisteli kynnystä kohden,

Mehmet perässä kuin tanssiva varjo.

Lakaisusta syntynyt hiekkamyrsky

Kun iski vastaan,

Sobek katseli takaa, mietti:

"Annetaan valon, auringon olla tälläkin kertaa,

Pysytään täällä ja toivotaan parasta,

Ettei kukaan näitä loppuja

Vanhoja kiviä varasta."

Isolle miehelle, Laurille, kiitos inspiksestä.

9.11.2009 El-Nakheel, Giza, Egypt.

Mikä mies on

Minä näytän sinulle,

Mikä mies on.

Kymmenen kauppakassia käsissä

Minä kuljen väkijoukkojen halki

Vaikka kukaan mies ei täällä kulkisi ostosten kanssa

Minä sen teen,

Haljenneen kadun ja peltisen kuoleman välissä.

Minä otan kahdella sormella

Kaksitoista litraa vettä hyllyltä

Ja meillä vaimo maksaa,

Kun minä kannan.

Ja voit nähdä mikä mies on.

Minä näytän

Mikä mies on.

Pohjoiseen tapaan voin tulla kymmenen metriä

Naiseni perässä,

Potkia aavikon kiviä tyhmänä

Ja olla usein väärässä, myöntää sen.

Mutta kun on opetettu kulkemaan rinnalla,

Vaalimaan tasa-arvoa millä tahansa hinnalla.

Niin minä en toista silmääni sokaise

Vaan katson kaikkea myös naiseni katseella,

Samalta viivalta, yhdessä.

Sillä sitä,

On olla mies.

8.11.2009 El-Nakheel, Giza, Egypt.