Kahvien jälkeen pakkasimme

Kahvien jälkeen pakkasimme,

Teimme matkan matkan sisällä.

Metro, bussi, lentokentät, kantaminen

Kartat, hotelli,

Saippua, pesuaineen tuoksu,

Portaat, ovi,

Kadut, risteykset, kyltit,

Ranta, meri,

Sää,

Määränpää.

Nälkä, väsyneet jalat,

Etsintä, löytäminen,

Tilaus, tuijotus, ruokailu.

Rituaalit, maksaminen,

Yö, kadut,

Pieni sade.

Tuttu, vieras vuode,

Uni, herääminen,

Aamiainen.

Kahvien jälkeen, -

Pakkasimme.

26.3.2010 Marseille

Linnunpesä

Tiedän miten vähän olen kartalla,

Miten vähän etsimässä

Mutta puran pikkukaupungin

Kuin hedelmä kuoritaan.

Ja yritän olla ehjä, läsnä

Mutta olen desperado,

Ratsuton cowboy, karannut.

Tiedän,

Polku on kuljettu loppuun,

Tänne raiteet päättyvät, satu -

Matka ei lopu

Ja tunnen suussani miten loputtomasti

Kilometrien pölyä on nieltävä vielä,

Eikä kylmässä kevätpäivässä

Ole muuta mahdollisuutta

Kuin löytää jostain puusta

Linnunpesä.

25.2.2010 Firman kehityspäivät, luentosali, Naantali

Sanoja, kiveä

Pyramideista

En pysty kirjoittamaan,

En sanaakaan.

Ne ovat kiveä,

Sanoja vahvempaa.

15.11.2009 Giza, El-Nakheel, Egypt

Sinä särjit minut

Sinä särjit minut,

Egypti,

Ylitsevuotavalla elämälläsi

Ja faaraoiden pakkomielteellä kuolemaan.

Särjit minut

Maailman kauniimpien lasten ilolla,

Heidän naurullaan ja silmillään,

Ja sillä suruttomuudella

Millä me aikuiset olemme

Aina tämän maailman pilanneet
Ja tulemme aina pilaamaan.

Särjit minut

Kalamiehilläsi ja kissoillasi,

Taksikuskien tarinoilla

Ja niillä kertomuksilla

Jotka jäävät aina kertomatta

Ja niillä ihmisillä

Jotka jäävät kiven alle ja katuun.

Särjit minut,

Mutta nostit taas,

Ihmisten avulla,

Loputtomalla ystävällisyydellä -

Ja auringollasi

Joka viimein puhdistaa

Kaiken sen mitä

Me emme voi.

13.11.2009 Aleksandria, Päärautatieasema.

Aleksandriassa, väsyneenä

Aleksandriassa, väsyneenä,

Ajattelin että olisi parempi

Puhua menneistä ajoista,

Kuunnella liikenteen melua,

Torvien kaikua, soittoa,

Painaa mieleen ikuisen meren,

Aallot, pärskeet rantavalliin

Ja kissat kalamiesten jaloissa.

Silmissä viipyy kuitenkin kuvia

Autokorjaamoista, leipomoista,

Lian murtamista katukivistä,

Tummista silmistä ja kysyvistä katseista,

Köyhyydestä ja hiljaisuudesta,

Äänettömyydestä, joka on kaikkea melua vahvempaa,

Siitä elämästä,

Joka jatkuu aina,

Huomenna, tänään,

Nyt ja mennessä maailmassa,

Kun minä ja kaikki nämä muut

Jatkamme loputtomasti kuin muurahaiset

Kekomme kasaamista,

Kaiken pysyvän purkamista.

Ja siksi minä,

Aleksandriassa, väsyneenä

Puhuin menneistä ajoista

Ja nukahdin lopulta

Kun tuntui että kuulin

Meren, aallot.

12. - 13.11.2009 Aleksandria, Hotel Le Metropole & Päärautatieasema, Egypt.

Kolmen torakan tarina

Torakka Tok-Tok-Aten

Kyllästyi pikkuvessan pimeyteen,

Se oli raivostunut viemärin lemuun,

Tuuletuskuilun kusenhajuun ja tympeään yleistunnelmaan.

Se tahtoi, toden totta, valoon.

Sen pieni kaveri, Mehmet,

Kulki mukana, pikemminkin

Pyöri kaikkialla ja yhdeksän kertaa vielä,

Eikä nukkunut koskaan,

Eikä koskaan ollut hereillä -

No, ehkä syödessä ja bisnestä tehdessä.

Mehmet ei pysähtynyt -

Mehmet lähti tietysti mukaan.

Suurin porukasta, Sobek,

Oli ollut mestoilla ikuisuuden ja vähän päälle,

Sitä nyppi sähköjohtojen sihinä ja

Kytkimestä tulevat kipinät,

Saranoiden kitinä ja oven alta puskeva

Parfyymin, teen, vesipiipun ja mausteiden tuoksu.

Torakka Tok-Tok-Aten, johtajan elkein,

Taisteli kynnystä kohden,

Mehmet perässä kuin tanssiva varjo.

Lakaisusta syntynyt hiekkamyrsky

Kun iski vastaan,

Sobek katseli takaa, mietti:

"Annetaan valon, auringon olla tälläkin kertaa,

Pysytään täällä ja toivotaan parasta,

Ettei kukaan näitä loppuja

Vanhoja kiviä varasta."

Isolle miehelle, Laurille, kiitos inspiksestä.

9.11.2009 El-Nakheel, Giza, Egypt.

Mikä mies on

Minä näytän sinulle,

Mikä mies on.

Kymmenen kauppakassia käsissä

Minä kuljen väkijoukkojen halki

Vaikka kukaan mies ei täällä kulkisi ostosten kanssa

Minä sen teen,

Haljenneen kadun ja peltisen kuoleman välissä.

Minä otan kahdella sormella

Kaksitoista litraa vettä hyllyltä

Ja meillä vaimo maksaa,

Kun minä kannan.

Ja voit nähdä mikä mies on.

Minä näytän

Mikä mies on.

Pohjoiseen tapaan voin tulla kymmenen metriä

Naiseni perässä,

Potkia aavikon kiviä tyhmänä

Ja olla usein väärässä, myöntää sen.

Mutta kun on opetettu kulkemaan rinnalla,

Vaalimaan tasa-arvoa millä tahansa hinnalla.

Niin minä en toista silmääni sokaise

Vaan katson kaikkea myös naiseni katseella,

Samalta viivalta, yhdessä.

Sillä sitä,

On olla mies.

8.11.2009 El-Nakheel, Giza, Egypt.

Sinä sitten teit sen

Sinä sitten teit sen.

Miehen teon,

Työn,

Ratkaisun,

Päätöksen.

Sinä tasasit tilit,

Hänen, sen tyypin ja omasi.

Varmuuden vuoksi muutaman muun -

Tasasit tilit,

Sitten lakkautit pankin -

Ja laskemisen.

Ihan kaiken.

Valitsit tyhjyyden

Ja jokaisesta meistä tuntuu että epäonnistuit täysin aivan kaikessa.

Tämä on pimeä maa,

Ontto maa,

Valo kulkee sisältämme

Kaikille etusivuille, maille

Uutisiin ja puheisiin,

Maineeseen - kasvoihin - sieluun.

Lähtemättömän häpeän kautta juurrut maamme kudokseen,

Sen sielun syvimpiin kerroksiin, ytimiin,

Kaikkeen siihen mistä sisua puhkuen taistelemme irti -

Miehinä, ihmisinä, käsinä ja käsityksinä.

Silmittömän heikkouden, mieskunnon puutteen ja pelkuruuden

Nostat nimeesi

Ja kaikkiin jotka polkuasi seuraavat.

Tänään taivas palaa, liekehtii

Näissä peijaisissa menneet poltetaan

Ja leimallisesti sinä jäät menneeseen vuoteen, virheisiin.

Lumien sulettua pysyy vain syyttömien muisto,

Suru

Stadi 1.1.2010