Rakkaus on ruohikkopalo.
Pienestä se lähtee
Ja on pian hallitsematon,
Se etenee tuulen matkassa
Ja roihuaa tyynellä.
Rakkaus on ruohikkopalo,
Kuin kymmenen kevätaurinkoa,
Holtitonta, riemastuttavaa hehkuttamista,
Kohtuutonta ja välttämätöntä,
Kohmeisten sormien suloista polttamista.
Rakkaus on ruohikkopalo.
Se ei alistu sääntöihin,
Ei rengiksi, eikä piiaksi,
Se on hyödytöntä ja haitallista,
Ei jätä kylmäksi eikä kysy lupaa.
Rakkaus on ruohikkopalo,
Se polttaa roskat ja kaiken pinnalta,
Panee yskimään, ottaa vedet silmistä,
Se hävittää kaiken vanhan, tekee turhaksi,
Vapauttaa ja ajaa liikkeelle.
Rakkaus on ruohikkopalo,
Se on kaikilla ovilla, ja ikkunoissa.
Paheksuttavaa ja pinnallista,
Järjetöntä kuin nuoruus, kesä tai viini,
Totta kuin nälkä ja täyttymys.
Rakkaus on ruohikkopalo,
Se sytyttää meissä ihmisen.
14. & 18.5 2009 Stadi
Hukkareissu - Jatkuvan matkustamisen analyyttis-deskriptiivistä eksistentiaalifenomenologiaa I osa: Poetica
No comments:
Post a Comment