Voitto mikä voitto

Parhaiten muistan palaneen kaupungin tuoksun,
Ei, sittenkin: toverini kaiken jälkeen, naamat nokisina,
Haavoista huolimatta riehakkaina.
Muistan joka miehen,
Ja sinä yönä olimme jumalia kaikki, hetken ainakin,
Lastasimme aarteita laivaan,
Voittajan osa voittajalle.

Se yö,
Ja seuraava päivä ja seuraava yö,
Ne olivat ikuiset.
Kaikkien aikojen juhlat,
Kokonaisen kaupungin
Liha ja viini yhtenä suurena virtana,
Kultaa hopealautasella,
Nektaria pronssikupeista,
Naisia, soittoa, soturien huveja,
Taustalla kuoleman aurinko, soihtuna palava kaupunki.

Voitto,
Mikä voitto.
Olisin uiden tai kävellen päässyt siitä varmemmin kotiin.

Nousin laivaan.
Laiva ja aarteet pohjassa, toverit kadonneet,
Kukin missä lienee,meren omana, hirviöiden kidassa.
Minä olen typerryttävästi yhä tässä.
Menossa, tulossa,
Lainapuvussa.
Mutta tänään aamu on samanlainen kuin sinä aamuna.
Nousen
Ja jatkan perille asti.

(Odissia 4.12.2005).