Shakaalin hetki

Joskus kolmelta aamuyöllä

Koirat alkoivat haukkua.

Jossain naapurissa, parvekkeella tai katolla,

Ensimmäinen aloitti,

Pian kaveri vastasi, lisää liittyi

Ja haukkuivat kuin vain koirat voivat.

Niin että pian Giza raikui.

Liikenne ei lopu, mutta torvet olivat tauonneet,

Hetkeksi se hillitön törmäily, tööttäily.

Ja huutaminen, kaupankäynti,

Kolistaminen, kilistäminen ja kohtaukset.

Minareetit olivat hiljaa,

Ei sanaakaan koraanista,

Ei soittoa, laulua, ei lausuntaa,

Ei rukouskutsua, ei ostoa, rahastusta, myymistä.

Kissat olivat sopineet asiansa rappukäytävässä,

Ei raavintaa, ei rääkymistä,

Vuohet olivat väsyneitä katoilla ja jätemailla,

Kukolla oli kurkku kipeä tai kana kierroksessa.

Ei hetkeen moottorin huutoa, mopoja, vaunujen kitinää,

Vain normaali pauhu ja suhina.

Siinä shakaalin hetki,

Siihen koirat tarttuivat,

Osuivat ja haukkuivat

Ja kylän suurin kivikasa katsoi ja kaikui ääntä.

Mutta pian ihmiskunnan ylilento taas peitti kaiken ja

Viimein rukouskutsu

Upotti aamun

Rautaiseen,

Pehmeään meluun.

8.11.2009 El Nakheel, Giza. Egypt.